“Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa.”
Pyhittäytykää, pyhittäytykää, sillä aika on paha. Vihollinen käy ympäri kuin kiljuva jalopeura etsien kenen se saisi niellä. Minä puhdistan teitä rakkaat lapseni, minä, Jeesus Kristus. Sydämeni on täynnä sääliä ja armahdusta teitä kohtaan. Te kuljette maailman myrskyissä kuin eksyneet lampaat, välillä vailla toivoa, vailla Vapahtajaa. Pankaa täysi toivonne minuun, sillä minä olen kanssanne joka aika ja joka hetki. Yksin ei teidän tarvitse kulkea hetkeäkään, vaan minä kuljen vierellänne teitä tukien ja lohduttaen. Älkää peljätkö. Minä olen teidän kanssanne. Uskaltakaa luottaa varjelukseeni kaikilla elämänne alueilla. Minä pidän teistä huolen, minä, Jeesus Kristus, Jumalan Poika.
Vahvistukaa minussa, vahvistukaa sanassani, sillä aika on pian, jolloin minä koettelen koko maanpiiriä. Teillä ja läheisillänne, kaikilla, jotka ovat minun lapsiani, ei kuitenkaan ole mitään peljättävää. Minä johdatan kulkuanne vaahtoavien tyrskyjen keskellä. Minun käteni on ojennettu auttamaan teitä vihollisen raivotessa. Uskaltakaa luottaa suojelukseeni myös oman elämänne myrskyissä. Minäkö sallisin teille jotakin sellaista, mitä ei minun taivaallinen Isäni ole teille sallinut kaikkivaltiaassa rakkaudessaan? Minussa on lepo, täydellinen syntien anteeksiantamus. Minä, Jeesus Kristus, puhdistan sydäntänne maailmallisuudestanne joskus ankarienkin taistojen kautta. Älkää himoitko maailman huveja, älkääkä mitään, mitä se teille tarjoaa. Minä en voi sallia maailmallisuutta lasteni sydämissä, se vie teidät eroon minusta. Silmäin pyyntö, lihan himot ja halut, sen haluan sydämistänne puhdistaa, sillä kaikki tämä on katoamassa. Maailman houkutukset ovat katoamassa. Jäljelle jää vain se, mikä on kirjoitettu pyhässä sanassani.
Olkaa turvallisella mielellä. Minä rakastan teitä, mutta maailmallisuutenne tahdon teistä karsia pois. Minä karsin kiemuraisia, väärään kasvaneita oksia teissä kuin taivaallinen puutarhuri tekee viinitarhassaan. Hän kuokkii, kastelee, leikkaa, typistää kasvua milloin tuolla, milloin täällä, jotta viinipuu tuottaisi kunniaa hänelle hedelmillään. Minä teen huolellista työtä. Yhtäkään vääristynyttä oksantynkää en sallisi kuninkaallisessa kasvustossani, vaan jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, minä hellästi nostan ylös ja parannan erikoishoidossani erikoislannotteillani, jotta se tuottaisi hedelmää. Minä odotan hedelmää viinipuun oksilta; minä viinipuuna, te sen oksina kannamme yhdessä hedelmää, mikä oksa tuottaa kymmenkertaisen sadon, mikä sata-kertaisen. Minun taivaallinen Isäni kastelee kasvua ja ihailee sen hedelmiä. Nautinnoksi ja virkistykseksi hän on luonut viinipuun hedelmät nääntyville sieluille, jotka odottavat valoa taivaasta, rakkauden puutarhasta, janoonsa ja nälkäänsä.
Taivaallinen hedelmä on makea juoda, ilman karvautta, jonka synti hedelmään tuottaa. Ilman vihollisen aiheuttamaa katkeruutta hedelmä on ihana ja pyhä hedelmä nääntyville, hukkuville sieluille. Joskus taivaallinen puutarhuri karsii oksia, kun huomaa niiden luopuneen omasta halustaan elämän ja vihreyden lähteestä, minusta, viinipuun rungsta. Hän tekee sen kyynelsilmin, sillä yhdenkään oksistaan, silmuistaan, hän ei soisi joutuvan hukkaan. Syrjään siirtyneen oksan kulkua hän kuitenkin seuraa koko ajan tahtoen sen oksastaa uudelleen runkoon, jos vain vetäytynyt oksa niin haluaa. Väkisin en voi niitä oksastaa takaisin runkoon, taivaalliseen temppeliini. Minä kyynel- silmin seuraan niiden kulkua, kyynelilläni niitä kastelen. Jospa virvoitus sittenkin alkaisi saada niissä kaipuuta siihen kirkkauteen, josta ne ovat omasta halustaan luopuneet. Minä vedän ja kutsun niitä, käteni on ojennettu koko ajan. Kunpa ne jo ymmärtäisivät palata alkulähteeseensä, taivaallisen puutarhurin hellään huomaan. Aina ei kyynelkylvönikään tuota sitä tulosta niiden kohdalla, joka vetäisi heidät takaisin oksastettaviksi, vaan puu-tarhurin on pakko laskea oksanen menemään tuulten mukana pyörteisiin, joissa maailma niitä riipii ja repii, luvaten ensin jotain ihmeellistä, houkuttelevaa, houkuttelevampaa kuin taivaallisen puutarhurin kaita tie, paikallaan pysymisen maailman myrskyissä vakaassa ja turvallisessa rungossa.
Minä odotan hedelmää puutarhani viiniköynnöksistä. Monta vuotta minä kuokin, lannoitan, kastelen, karsin nipistäen hellästi, joskus rajumminkin milloin sieltä, milloin täältä. Rakastan lapsiani kuin omiani, ja minun taivaallisen Isäni minulle antamia ne ovatkin. Rakkaudessani kuljen viiniköynnösteni keskellä neuvoen, ojentaen, karsien. Rakkaudessani teen kaiken tämän, jotta hedelmä olisi runsas. Minä kannattelen viinipuun oksia. Mehevä elämän virta, rungon ydinneste virtaa oksiin ja saa aikaan sadon, sadon ravinnoksi nääntyville, nälkäisille sieluille. Minä rakkaudella kohtelen jokaista oksaa eri tavalla, tuntien sen heikkoudet ja ilot suruineen. Jokainen oksani tahtoo kasvaa omaan suuntansa kunkin luonteen ja taipumusten mukaan. Minä kuitenkin hallitsen kaikkea rakkaudellani, vedän luokseni takaisin jo vahvistetun rungon turvaan ja suojaan, jos oksa liian itsepäisesti pyrkii omaan suuntaan-sa omaksi turmiokseen. Minä kutsun ja hellästi vedän takaisin rungon yhteyteen, toisten oksien yhteyteen langenneen oksan, joka yksin on joutunut harhateille. Minun silmäni vartioitsee jokaista oksaa hellästi ja jatkuvasti pyrkien niitä vetämään takaisin luokseni rungon pyhään yhteyteen. Mutta jos oksa on totisesti päättänyt luopua rungon ravitsevasta yhteydestä, taivaallinen puutarhuri on pakotettu antamaan sille sen haluaman vapauden. Paluu poisluopuneelle oksalle on aina mahdollinen, sitä puutarhuri sydämestään toivoo ja halajaa.
Puutarhassa on aika ajoin pieniä kettuja, jotka kylvävät omaa lustettaan maaperään. Rikkaruohot, synnin karvaat hedelmät pääsevät joskus tuhoamaan kaiken hedelmän. Oksa on sortunut maailman houkutuksiin ja vetäy-tynyt pois rungon terveeksi tekevästä voimasta, ei aina edes omasta halustaan, vaan vihollisen langettaman ansan ansiosta. Silloinkin minä kutsun, kutsun ja kehoitan sitä parannukseen. Olen sen solminut rakkauden kannattavin sitein runkoon monin kerroin. Olen asettanut toiset oksat sitä tukemaan. Vihollisen kylvämä luste on kuitenkin tuottanut sellaisen hedelmän, että se on tuhottava, päästettävä irti, jottei se turmele myös hyvää hedelmää taivaallisella aterialla. Minun Isäni taivaallisella aterialla ei voi olla mitään saastaista eikä epäpyhää. Oksa on puhdistettava täydellisesti. Minä poljen viinikuurnan vihassani, vihassani sen poljen. Vihollisen karvas hedelmä on tuhottava. Maailmallisuus on tuhottava. Taivaalliselle hääaterialle ei sen saastuttamaa hedelmää voi käyttää.
Minä olisin totisesti halunnut säästää tuhoa tuottavan oksan hedelmineen, mutta omasta halustaan se on vetäytynyt pois minun elämää, puhdasta, ravitsevaa elämää antavasta rungostani. Niinpä se on tuhottava. Pikkuhiljaa annan oksan maistaa oman hedelmänsä karvautta yhä vielä kutsuen sitä palaamaan kiinni terveeseen runkoon. Aina ei kutsuni, hoitotoimenpiteeni tuota hyvää kasvua, palaamista pyhyyteen ja puhtauteen. Niinpä kyynelsilmin puutarhurin on laskettava se menemään omiin himoihinsa ja maailmallisiin houkutuksiinsa. Minä rakastan jokaista oksaa. Turhaan en sanassani varoita, että pienet ketut on otettava heti kiinni ennen kuin oksa irrottaa otteensa rungosta niiden valheelliseen houkutukseen kiintyneenä. Sokeudessaan he luopuvat elämän lähteestä, pyhästä verestäni, joka heidätkin olisi voinut tehdä terveeksi ja taas eläväksi.
Minä rakastan jokaista lastani, joka taivaalliseen puutarhaani on istutettu, ja tahdon varjella hänen hedelmänsä puhtaana ja pyhänä. Lapsellani on kuitenkin oma tahto, jota minun Isäni kunnioittaa. Jokainen oksa saa irtaantua rungon elävöittävästä osasta, jos niin haluaa. Taivaallinen puutarhuri aikansa houkuteltuaan synnin teille joutunutta lastaan ei voi muuta kuin antaa sille vapauden, vaikka sen hedelmä on karvas ja katkera. Sen loppu on kuolema, ikuinen kadotus ja ero taivaallisesta Isästä ja hänen muista rakkaista lapsis-taan. Taivaallisen puutarhurin rakkaus luotuaan kohtaan ei ole sammunut, mutta hän kunnioittaa lapsensa tahtoa. Rakkaudessaan hän on antanut lapsilleen vapaan tahdon. Ihmisellä on täysi vapaus vetäytyä pois Jumalasta ja hänen ihmeellisestä armostaan. Viimeiseen asti hän kuitenkin vetää ja kutsuu luokseen. Tie parannukseen on aina auki niin kauan kuin elinpäiviä on hänen rakkaalle lapselleen annettu.
Oi rakkaat lapseni, valvokaa siis teitänne, valvokaa! Ottakaa pienet ketut kiinni. Älkää antako vihollisen villitä teitä valheisiinsa ja vetää mukaan eksy-tyksen kavaliin juoniin. Ottakaa pienet ketut taivaallisessa puutarhassa heti kiinni. Älkää uskoko sen valheita! Älkää uskoko sen valheita! Minä paljastan lapsilleni valheen valtojen houkutukset, kun he riippuvat minussa kiinni, kurottautuvat kohti runkoa ja tahtovat sydämestään siinä pysyä. Älkää eksykö, sillä aika on pian, jolloin noudan omani taivaan kirkkauteen. Valvokaa, valvokaa, sillä vihollinen kylvää lustetta minkä ehtii. Minä puhdistan puimatantereeni vihollisen kylvämästä akanasta. Vihan tuulet erottelevat verelläni puhdistetut jyvät akanoista. Olkaa te niiden lasteni kaltaisia, jotka taivaallista ylkäänsä odottavat, milloin hän palajaa omiaan noutamaan. Nostakaa katseenne häneen, ja hän varjelee teidän tienne, vaelluksenne. Älkää antako minkään maailman houkutuksen, vihollisen valheen viedä katsettanne pois hänestä, Vapahtajastanne, joka on teidät verellään ostanut vapaaksi synnin ja saatanan siteistä ja houkutuksista. Viettäkää aikaa kasvojeni edessä, kiinnittykää sanaani, ja teidän hedelmänne on oleva runsas. Amen. Halleluja!